Viimeisen kuukauden aikana keskustelu Suomen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta on tiivistynyt. Torstaina 12.5. saimme lukea tasavallan presidentin ja pääministerin kannat Nato-jäsenyyteen ja asia etenee seuraavaksi eduskunnan käsittelyyn. Toinen keskeinen uutisaihe on ollut kunta-alan työmarkkinatilanne, jossa kaikille osapuolille kelpaavaa sovintoratkaisua ei ole vieläkään löytynyt. Uskon, että viimeisen kuukauden aikana monissa perheissä vakaus, turvallisuus ja toimiva arki ovat nousseet mieliin ja ajatuksiin.

Tässä kuukausikirjeessä aiheina:

• Suomi kohti Natoa
• Kunta-alan työmarkkinatilanne
• Varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuuden edistäminen
• Äitienpäivä ukrainalaisäitien kanssa
• Kansallinen veteraanipäivä 27.4.
• Lapsimessuilla esillä tärkeät asiat
• Vappu ilahduttaa edelleen
• Eurooppa-päivää vietettiin 9.5.

Suomi kohti Natoa

Venäjän aloittaman hyökkäyssodan myötä Suomen suunta on muuttunut. Uutena suuntana on päättäväisyys. Presidentti Sauli Niinistön tiedotustilaisuudessa antama Venäjälle suunnattu toteamus “Katsokaa peiliin” kertoo siitä, miten muuttunut turvallisuustilanne on muuttanut samalla meissä paljon. Me emme kumartele, vaan me liittoudumme ja pidämme lännen kanssa yhtä.

Pakolaistaustaisena suomalais-afgaanina en olisi uskonut, että vuonna 2022 Suomi liittyy Natoon. Omat kokemukseni nousevat vahvasti iholle.

Afganistanissa serkkuni bongailivat rauhanturvaajien hihamerkeistä eri maiden lippuja. Suomen lippu oli turvan merkki, suomalaiset toivat turvaa, takasivat rauhaa. Ei Natosta ajateltu, että Nato toisi turvaa. Se oli eri tavoin virittynyt ja latautunut asia.

Tilanne on nyt erilainen. Ukrainan sodan suhteen lännellä on yksi yhteinen vihollinen, yksi rauhan rikkonut vastapuoli. Usein vihollinen kuitenkin vaihtuu ja kriisit ovat erittäin kompleksisia. Jos rauha olisi helppoa, se olisi kaikkialla.

Kaikesta huolimatta pitää aina nähdä hyvä. Nato-jäsenyys ei ole vain saamista, se on myös antamista. Nato ei ole puolustusyhteistyön tae vain Suomelle kun tarvitaan, vaan Suomi on mukana takaamassa muiden rauhaa. Suomi voi tuoda mukanaan paljon hyvää.

Nato-keskustelussa on nyt korostunut vahva tuki jäsenyydelle ja sen vastustajien kritisoiminen suomettuneiksi. Itse muistelen erityisesti Ahtisaarta, jonka kaudella Nato-jäsenyys ei ollut yhtä ajankohtainen ja joka on sittemmin ollut suomalaisen rauhanvälityksen suurin tähti.

Nato-jäsenyyteen kriittisesti suhtautumisen ja suomettumisen välille ei voida vetää pelkästään yhtäläisyysmerkkejä. On rehellistä sanoa, että aiemmin liittoutumattomuus on voinut olla hyväkin asia. Diplomatia on toiminut. Nyt on rehellistä sanoa: jäsenyyden aika on koittanut.

Kun liityimme Euroopan unioniin, ei unioni ollut valmis. Kun tulemme liittymään Natoon, on ymmärrettävä, ettei Nato ole valmis. Me liitymme kehitystyöhön.

Ylikansalliset liitot ovat jatkuvassa muutoksessa. Olemalla mukana me voimme tuoda hyvää. Ja hyvä on puolustamisen arvoista.

Kunta-alan työmarkkinatilanne

Kunta-alan ammattilaiset ovat suomalaisen yhteiskunnan arjen ammattilaisia. Heidän lakkonsa sulki ne peruspalvelut, joihin olemme tottuneet, aina kouluista osaan sosiaali- ja terveyspalveluita ja esimerkiksi kulttuuria. Toivon monien muiden tavoin, että kiperään työmarkkinatilanteeseen löydetään oikeudenmukainen sopu. Siinä toivon näkemyksellisyyttä ja viisautta työmarkkinaosapuolten neuvottelijoille. Suomalainen sopimusyhteiskunta on rikkaus, jota vaalia.

Työntekijöiden oikeudet ovat minulle sydämen asia. Lakko-oikeus on niistä keskeinen ja olen ollut ehdottomasti lakkoilijoiden puolella tällä viikolla päättyneen lakon aikana. Lakkojen pelisääntöjä pitää kunnioittaa, se on päivänselvää.

Kaupungin poliittinen johto ei kuitenkaan neuvottele palkoista tai työehtosopimuksista, eikä poliittinen johto osallistu lakonajan operatiivisiin järjestelyihin. Näihin tehtäviin on omat henkilönsä, jotka kaupungin lakonaikaisia toimintoja operoivat. Kaupungin tulisi lakisääteisesti tarjota esimerkiksi varhaiskasvatusta, johon kykenimme lakon aikana hyvin rajatusti. Lakko konkretisoi, kuten sen kuuluikin, kunta-alan ammattilaisten merkityksen yhteiskuntamme toiminnalle. Toivon kunta-alan matalimpiin palkkoihin korotuksia, sillä naisvaltaiset alat ovat pitkään olleet palkkakuopassa, mutta tarkemmin tämän asian kommentointi kuuluu neuvotteluosapuolten kontolle.

Varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuuden edistäminen

Aloitimme maaliskuussa kaupungin uuden koordinaatioryhmän työn, jonka tehtävänä on varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuuden edistäminen. Olen itse koordinaatioryhmän puheenjohtaja ja koen tehtävänannon erityisen tärkeänä.

Olemme nyt saaneet valmiiksi työsuunnitelman, jonka pohjalta koordinaatioryhmä jatkaa työtään. Tulemme käsittelemään sijaismalleja, alan ammattilaisten koulutusmahdollisuuksia ja -paikkoja, myönteisen erityiskohtelun rahoitusta, palkitsemista, työsuhde-etuja sekä työnkuvia.

Sen lisäksi, että mainitut aiheet ovat työsuunnitelmassamme, on kaupunki tehnyt muitakin panostuksia tälle vuodelle henkilöstön saatavuuden eteen. Saatavuutta on tuettu miljoonalla eurolla, jonka myötä uusina toimenpiteinä on mm. uuden sijaismallin käynnistäminen, varhaiskasvatuksen nopean avun yksikkö neljän suurpiirin alueella ja kevennetty rekrytointimenetelmä. Lisäksi tänä vuonna määrärahojen 5,5 miljoonan euron tasokorotuksella on varauduttu varhaiskasvatuksen palvelutason parantamiseen, eli käytännössä henkilöstön lisäämiseen.

Uusien varhaiskasvatuksen opettajien kannustuspalkkio on tänä vuonna 2000 euroa, ja tämä koskee ruotsinkielisellä puolella myös varhaiskasvatuksen lastenhoitajia, sillä ruotsinkielisellä puolella henkilöstöpula on syvä. Myös ”Löydä osaaja” -palkkio, joka on määrältään 500 euroa, jatkuu vuonna 2022.

Olemme konkreettisesti lisänneet pitovoimaa työuran alkuun kehittämällä uuden vakituisen työntekijän hyvä alku -ajattelua. Kaksi ensimmäistä työpäivää työskennellään mitoituksen ulkopuolella. Siten voimme antaa työrauhaa perehtymiselle ja uuteen työpaikkaan asettumiselle.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla on perustettu vuoden 2022 alusta nelihenkinen henkilöstön saatavuustiimi. Tiimin tehtävänä on toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä ja tehostaa jo käytössä olevia toimenpiteitä henkilöstön veto- ja pitovoiman parantamiseksi.

Alkuvuoden aikana toimialalla on saatu edellä mainituista toiminnoista, kuten nopean avun joukoista, myönteistä palautetta pilottialueilta varhaiskasvatuksen aluepäälliköiden kautta. Ensimmäisten ratkaisujen vaikuttavuutta voidaan mitata vasta, kun saadaan pidempiaikaista kokemusta, ja voidaan kerätä tietoa useamman kuukauden ajalta ja vertailla lukuja aikaisempiin. On tärkeää, että hyviä käytäntöjä laajennetaan koko kaupungin alueelle.

Työ siis on käynnissä ja paljon tapahtuu asioiden edistämiseksi.

Äitienpäivä ukrainalaisäitien kanssa

Äitienpäivä on varmasti monille monella tapaa koskettava. Itselleni toki suhteessa omaan äitiini, mutta myös omaan äitiyteeni. Tänä vuonna äitienpäivän kohtaamiset olivat erityisiä: järjestimme äitienpäiväkahvit ukrainalaisäideille yhdessä kaupungin ja kirkon kanssa Lauttasaaressa.

Tiedän, miten raastavaa on jättää oma koti ja paeta synnyinmaastaan, mutta silti näiden äitien kokemukset tuntuivat sydäntäsärkevän traagisilta. Mieleeni tulee jäämään nämä keskustelut ja ennen kaikkea rohkeat naiset. Kiitollisena vietin illan omien poikieni kanssa.
Kansallinen veteraanipäivä 27.4.

Sain suuren ja ikimuistoisen kunnian laskea seppeleet kansallisena veteraanipäivänä marsalkka Mannerheimin patsaalle, hänen haudalleen ja Hietaniemen sankariristille. Tämän tulen muistamaan. Sotiemme veteraanit eivät sotineet vihatakseen edessä olevia, vaan turvatakseen takana tulevat. Meidät kaikki.

Vierelläni seremonioissa kulkeneen lotan kanssa jaoimme ajatuksia ja molemmat liikutuimme kyyneliin asti kiitollisuudesta ja ylpeydestä. Vaikka sotaisa Afganistan on synnyinmaani, on Suomi kotimaani. Veteraanien uhraukset ovat mahdollistaneet meille sen kaiken, mitä nyt on.

Sota Euroopassa vakavoittaa. Se on varmasti saanut meidät kaikki pohtimaan sitä, mitä rauha ja vapaus ovat. Rauhan ja vapauden äärelle on tärkeää hiljentyä, ja jatkaa työtä niiden eteen taipumatta ja ylpeänä.

Lapsimessuilla esillä tärkeät asiat

Koronan ja etäopetuksen myötä monessa asiassa on nyt osaamisen kirittämisen aika. Perjantaina 22.4. Lapsimessuilla keskustelimme uimataidosta, jonka osaaminen on kansalaistaito ja joka on koronan myötä jäänyt monilta lapsilta vajaaksi. Karuimmillaan uimataidottomuus on hengenvaarallista, joten toivon, että kodit ja koulut tukevat lapsia uimataidon hankkimisessa.

Keskustelin Lapsimessujen lavaohjelmassa myös kouluruokailusta sekä kotona perheissä toteutuvasta ruokakulttuurista lasten kanssa. Oli virkistävää päästä kuulemaan alan ammattilaisten näkemyksiä ja kokemuksia sekä jakaa tuokiokuvia meidän perheen arjesta. En aina ehdi kokkaamaan kaikkea itse alusta loppuun, mutta meidän viisivuotias Jonas onneksi rakastaa pakastepinaattikeittoa.

Vappu ilahduttaa edelleen

Opiskelijoiden hyvinvointi ja viihtyvyys Helsingissä on mietityttänyt korona-aikana. Sain ilokseni kaupungintalolle vappulounaalle helsinkiläisten opiskelija- ja ylioppilaskuntien sekä World Student Capital -verkoston edustajia keskustelemaan ajankohtaisaiheista. Kiitos kun kävitte ja kerroitte kuulumiset!

Pääsin myös tervehtimään vappukansaa osana Mantan lakitusta. Tässä vielä puheenvuoroni, jonka aikana yleisön riemu tarttui itseenikin. Joskus poliitikkoa itkettää, vappuna ilosta.

Hyvä vappukansa, ylioppilaat, rakkaat helsinkiläiset, bästa studerande, ärade helsingforsare!

Ihan huippua nähdä teitä! Koronan jälkeen meistä jokaisella on riemuvajetta ja toivon, että tänään saamme nauttia kaikkien peruuntuneiden menojen edestä. Vaikka maailma on sekaisin ja Euroopassa soditaan, on elämän jatkuttava. Niiden, jotka voivat, on oltava onnellisia ja riemuittava.

Meille tärkeä Manta saa nyt lakkinsa vuosien tauon jälkeen ja vihdoin olemme voineet kokoontua tänne juhlimaan kevättä ja opiskelijoiden ja työväen juhlaa. Sydän läikkyy, kun näen näin suuren joukon kokoontuneena viihtymään yhdessä, aivan ihanaa!

Haluan toivottaa teille kaikille riemukasta ja kuplivaa juhlaa – hyvää vappua kaikille!

Eurooppa-päivää vietettiin 9.5

Sanotaan, että EU on rauhanprojekti. Eurooppa-päivänä mietin, millaiselta rauhanprojektit tänä päivänä näyttävät.

Taloudellisen ja materiaalisen yhteistyön on ajateltu ylläpitävän rauhaa, ja tälle ajatukselle EU on syntynyt. On totta, että tiivistynyt Eurooppa ja Euroopan unionin jäsenmaat ovat pitkään saaneet elää soditta. Nyt Euroopan mantereella kuitenkin soditaan. Aivan EU:n rajalla siviilit pommitetaan kouluissa suojautuessaan, karmaisevaa seksuaalista väkivaltaa käytetään sota-aseena ja hirmuteot vielä osin odottavat paljastumistaan.

EU on tehnyt paljon vastatakseen Venäjän aloittamaan hyökkäyssotaan. Järeät pakotteet ja Ukrainaan virrannut apu on todella merkityksellistä. Näemme kuitenkin, ettei se riitä: Venäjä jatkaa hyökkäystään. Venäjän kohdalla hyökkäystä ei estänyt taloudellinen yhteistyö, ei hyvät aikeet, ja raaka-aineiden kohdalla yhteistyö onkin ajanut EU:n umpikujaan. Riippuvuus venäläisestä tuontienergiasta rahoittaa hyökkäyssotaa joka sekunti noin kymmenellä tuhannella eurolla (lähde: beyond-coal.eu). Näin ei saa enää koskaan käydä.

Vielä viitisen vuotta sitten moni saattoi suhtautua ajatukseen EU:sta rauhanprojektina vähän vanhentuneena. Eihän meillä nyt enää olisi sellaiseen tarvetta. On onnellista, ettei tulevaisuuden synkkiä aikoja voi etukäteen nähdä, mutta niihin olisi osattava varautua.

Luotan edelleen Euroopan unioniin yhtenä maailman suurimmista rauhanprojekteista. Keskinäinen yhteistyömme kantaa hedelmää ja nyt EU:n jäsenmaat ovat solidaarisuudessaan yhtenäisiä Venäjän edessä, Ukrainan tukena. Rauhanprojektissa on kuitenkin nähtävä, miten aikamme yhteistyö voi päivittyä rauhan takeena, sillä se mikä on tähän asti toiminut, ei ehkä olekaan enää riittävää.

Vaalitaan sitä, mikä on EU:ssa hyvää, ja kehitetään sitä, mikä kehittämistä kaipaa.

Ensi viikolla kohteena Dublin

Kaikki kaupungin toimialojen lautakunnat tekevät välillä virkamatkoja muihin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin oppiakseen uutta ja nähdäkseen luovia ratkaisuja haasteisiin, jotka ovat monesti yhteisiä kaikkialla maailmassa. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan lautakunta matkustaa ensi viikolla Dubliniin, jossa pääsemme tutustumaan Irlannin koulutusjärjestelmään ja koulutuspalvelujen kenttään sekä eri toimijoihin. Toisena suurena teemana matkallamme on opetuksen järjestäjien ja taidetoimijoiden yhteistyö sekä lasten ja nuorten osallisuus. Odotan matkaa innolla, sillä pandemia on lykännyt matkustusmahdollisuuksia, ja samalla olen äärimmäisen kiinnostunut kuulemaan lisää Dublinissa tehdystä työstä.

Pidetään yhteyttä,
Nasima