Kun Pariisi joutui sulkemaan baarit kahdeksi viikoksi koronatapausten räjähdysmäisen kasvun vuoksi, myönsi sisäministeri, että uudet säännökset ottavat koville. Hän totesi, että ranskalaiset rakastavat juomista, syömistä, elämistä, hymyilyä ja suukottelua. Vaikka he joutuivat tekemään vaikean päätöksen, he tekivät sen raskain sydämin. Tätä asennetta haluaisin kuulla myös Suomessa. Vaikka vaikeassa tilanteessa voidaankin joutua rajoitustoimiin, ei sitä pidä tehdä liian kevein perustein tai muita keinoja etsimättä.

Ravintolat ovat keskeinen osa kaupunkielämää. Me helsinkiläisetkin rakastamme juoda, syödä ja elää – ehkä tässä tilanteessa onneksemme suukottelemme kuitenkin vähemmän kuin ranskalaiset. Edessä on pitkä talvi ja poikkeustilanne tulee varmasti jatkumaan kevääseen asti. Siksi on tärkeää yhdessä miettiä keinoja, joilla yhteiskunta voidaan pitää turvallisesti pyörimässä.

Ihmisillä on tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ystävien näkeminen ja virikkeellinen elämä on sekin terveyden kannalta tärkeää. Täällä Helsingissä ravintola voi olla joillekin olohuone ja lähikuppilan kantikset monelle tärkeä sosiaalinen verkosto. Ulkona saatetaan syödä monta kertaa viikossa.

”Kapakat kiinni” -tyyppiset kommentit sivuuttavat myös sen, että kyse on tuhansien ihmisten työpaikoista. Helsingissä jo useampi tuhat ravintola-alan ammattilainen on lomautettuna, työttömänä tai leikatuilla työtunneilla. Tänään on jo moni saanut lomautuslapun käteensä. Kaikki sympatiani on nyt teidän puolella. Työttömyyskorvauksilla tai tavallista pienemmällä palkalla on elämä etenkin pääkaupunkiseudulla todella tiukkaa. Tämä näkökulma tuntuu keskustelussa valitettavasti unohtuvan.

Koronatilannetta ei tietenkään sovi yhtään vähätellä. Tämän päivän luvutkin sen osoittavat, että tauti on nyt leviämisvaiheessa. Jokaisen on muutettava käyttäytymistään, jotta vältymme yhteiskunnan sulkemiselta. Vastuu pitää olla sekä palvelun järjestäjillä että asiakkailla. Haastankin sekä työntekijä- että työnantajapuolta miettimään yhdessä keinoja turvallisen ravintolakokemuksen takaamiseksi. Asian voi kääntää myös markkinointivaltiksi: meille on turvallista tulla myös poikkeustilanteessa.

Tiedän, että tilanne on vaikein yökerhoille ja muille myöhäisiltojen ravintoloille. On kuitenkin niin, että tässä tilanteessa juuri loppuillan tuntien toimintaa on rajoitettava. Yökerhoissa ihmiset haluavat tanssia ja kohdata ihmisiä. Tältä osalta käytöstä on nyt muutettava ja olenkin sanonut, että puolen yön rajoituksen nopeassa leviämistilanteessa ymmärrän. Sen sijaan klo 22 loppuva anniskelu tulee olemaan monen baarin ja pubin osalta kohtalokasta ja vähentää ihmisten halukkuutta ylipäänsä lähteä ravintolaan. On riskinä, että yksityisbileiden määrä kasvaa. Olisin toivonut, että tältä osin vielä käytetty harkintaa, kun oltaisiin ensin nähty, miten puolen yön rajoitus toimii. Ehkä tiukkoja aikataulurajauksia ei tarvittaisi, jos etäisyyksistä ja turvallisuudesta pystyttäisiin pitämään huolta ravintolan ja asiakkaiden toimesta.

Pidän pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmän linjausta ravintoloiden tiukemmasta valvonnasta oikeana. Ei kategorisia sulkuja, vaan tiukat ohjeistukset, joiden rikkominen voi johtaa myös paikan sulkemiseen. Tämä tie olisi ollut syytä kulkea ensin. Vastuullisille toimijoille olisi mahdollistettu elinkeinotoiminnan harjoittaminen ilman tiukkaa aikarajausta tai kategorista henkilömäärää.

Nyt on koitettava mennä eteenpäin vallitsevissa olosuhteissa. Toivon, että valtakunnan päättäjien tasolta osoitettaisiin taloudellisen tuen lisäksi myös henkistä tukea ja kannustusta alalle. Ihmisiä pitää rohkaista käyttämään ravintolapalveluita myös tässä tilanteessa. Nyt jos koskaan tarvitaan elämään myös piristystä ja mikä olisikaan parempi keino, kuin malja ystävän seurassa tai hyvä illallinen läheisten kanssa.

Hyvät ystävät, tehdään yhdessä töitä sen eteen, että ravintolat pidetään pystyssä yli kriisin.

Pidin tämän puheen ravintola-alan mielenilmauksessa Kansalaistorilla 8.10.