Istuminen tappaa. Tyly viesti, mutta ääneen se on sanottava. Kansanterveytemme suurimpia uhkia on liikkumattomuus. Tilastot kertovat karua tietoa: enemmistö helsinkiläisistä ei liiku terveytensä kannalta riittävästi. Vietämme keskimäärin lähes yhdeksän tuntia valveillaoloajasta makuulla tai istuen. Erityisen huolestuttavaa on lasten luontaisen liikkumisen vähentyminen.

Liikkumattomuuden nujertaminen ei ole helppoa. Muut kansanterveyden vitsaukset kuten alkoholi ja tupakka ovat rajoitettavissa verotuksen ja lainsäädännön voimin. Liikkumisen puolesta on kamppailtava vain valistuksen keinoin. Siksi Helsingin kaupunki on päättänyt nostaa liikkumisen lisäämisen yhdeksi kaupungin strategian päätavoitteista – ja tehdä sen näkyvästi. Kampanja näkyy katukuvissa ja liikkumattomuutta pyritään ehkäisemään monipuolisesti kaupungin eri palveluissa. Ihmisten herättelyä tarvitaan, jotta asennemuutos on mahdollinen.

Kaupunkia on rakennettava niin, että se houkuttaa liikkumaan. Houkuttaa kulkemaan kävellen ratikkamatkan sijaan, lapsia kiipeilemään, koululaisia pomppimaan matikantunnilla. Arkiliikunnan on oltava helppoa, mutta samoin myös harrastamisen. Helsingissä on erinomaiset harrastusmahdollisuudet ja liikuntapaikat ovat helposti saavutettavissa. Luonto ja meri houkuttavat liikkumaan.

Samaan aikaan, kun Helsingissä harrastetaan vapaa-ajan liikuntaa enemmän kuin muualla maassa, liikkuvat etenkin lapset arjessaan vähemmän. Aina siis viikoittainen liikuntaharrastuskaan ei takaa riittävää liikettä. Meidän vanhempien tuleekin kysyä itseltämme, painotammeko jo liiaksikin turvallisuutta lasten terveyden kustannuksella. Liiallinen varovaisuus lasten elinympäristön suhteen rajoittaa arjen liikuntaa. Jos koulumatkat kuljetaan autolla ja pihalle saa mennä leikkimään vain aikuisen valvonnassa, jää luontainen liikunta helposti vähäiseksi. On tärkeää, että voimme juurruttaa lapsiin liikkuvan elämäntavan. On hälyttävää, että hyvinvointi- ja terveyserot erkaantuvat jo hyvin nuorella iällä. Varhaisten lapsuusvuosien tottumuksilla on merkittävä vaikutus koko loppuelämän hyvinvointiin.

Liikkuminen vähenee iän myötä ja sille on toki luontaisia selityksiä. Toimistotyössä istuminen on perusarkea. Siksi myös työpaikoilla on tehtävä ryhtiliike liikkumisen edistämiseksi. Sähköpöydät, kävelypalaverit, jumppatauot ja porrashaasteet ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten istumista voidaan vähentää. Helsingin kaupungin pitää Suomen suurimpana työnantajana näyttää tässä esimerkkiä.

Monta kansanterveydellistä ongelmaa onnistuttu Suomessa ehkäisemään. Pohjois-Karjala-projekti tarttui sydän- ja verisuonisairauksiin tehokkaalla valistuskampanjalla ja Savuton Suomi 2030 etenee kohti tavoitettaan. Vaikka liikkumattomuuden nujertaminen ei ole helppoa, niin mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Se, että Helsinki tarttuu pääkaupunkina tähän haasteeseen, on monin tavoin merkittävää ja uskon, että myös tuloksellista.