Helsinki ei ole lakkauttamassa painotettua opetusta. Laaja painotettujen aineiden kirjo on ehdoton rikkaus, jota vaalia ja jolla inspiroida eri-ikäisiä oppijoita heidän valitsemiensa aineiden parissa.

Viime viikolla käynnistyi keskustelu siitä, miten painotetun opetuksen luokkamuotoisuus lisää koulujen sisäistä eriarvoisuutta, eli segregaatiota. Keskustelu alkoi, kun kasvatuksen ja koulutuksen suomenkielinen jaosto sekä lautakunta osallistuivat iltakouluun, jonka aiheena oli painotettu opetus. Iltakoulussa perehdyttiin aihetta koskevaan tutkimukseen yhdessä tutkijoiden kanssa sekä keskusteltiin siitä, mitä kaikkea koulujen sisäisen eriarvoisuuden torjunta voisi konkreettisesti tarkoittaa. Varsinaista virkamiesesitystä ei ole koskaan ollut, vaan esille on nostettu ehdotuksia. Iltakoulussa käydyn keskustelun lopputuloksena päädyttiin siihen, että työssä otetaan aikalisä, kuullaan laajemmin sidosryhmiä, kuten koulujen henkilöstöä, ja vasta jatkokeskusteluiden jälkeen ryhdytään valmistelemaan päätöksentekoa.

Mitään päätöksiä painotetusta opetuksesta ei siis lähiviikkoina tehdä.

Koulutuksesta käytävä keskustelu on aina tervetullutta. Itse pidän korkeassa arvossa sitä, että koulutuksen eriytymistä on tutkittu Suomessa ja maailmalla siten, että ajankohtaista tutkimustietoa on käytettävissä päätöksenteon tueksi runsain mitoin. Päätöksenteon kun pitää aina pohjautua parhaaseen mahdolliseen tietoon. On selvää, että monet tutkimukset* näyttävät luokkamuotoisen painotetun opetuksen olevan koulun sisäisen eriarvoisuuden kannattelija. Itse pidän tärkeänä sitä, että huomioimme tutkimuksen ja mietimme kaikki keinot, jolla eriarvoisuuteen puututaan. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö on nostanut esiin painotetun opetuksen kehittämisen luokkamuotoisesta tuntiperustaiseksi esimerkiksi Oikeus oppia -työryhmän raportissa Kohti laadukasta ja tasa-arvoista lähipalvelua ja lähikoulua sekä virkanäkemyksessään tulevan hallituskauden valinnoista.

Yksi havainto, joka tutkimuksista ilmenee, on vanhempien tahto valikoida lapsensa sosiaalinen ympäristö. Uskon, että jokainen vanhempi haluaa lapsilleen parasta, mutta tutkimusnäyttö osoittaa, että painotettuun opetukseen valikoitumista ohjaa itse oppimisen sijaan usein sosiaalisen ympäristön valinta. Toisin sanoen, hyvin informoidut ja sosioekonomiselta taustaltaan hyvinvoivat vanhemmat tekevät koulupolulle valintoja, jotka ohjaavat lapsia kaltaistensa seuraan. Tämän vaikutuksia niihin lapsiin, jotka ovat valikoinnin ulkopuolella, voi lukea esimerkiksi Oittisen, Peltolan &  Berneliuksen tutkimuksesta ”Mä  tunnistan  kaltaiseni,  kun mä nään sen”– Etnografinen tutkimus kaupunkikoulun oppilaiden arkitodellisuuksien eriytymisestä (2022). Eriytymiseen puuttumiseksi on aivan keskeistä, että mahdollisimman monenlaiset lapset sekoittuvat keskenään ja kohtaavat toisiaan. Siksi sosiaalisten kuplien rakentumista tulee kriittisesti tarkastella.

Vauhdikkaana käyneen keskustelun aikana olen ollut surullinen siitä, millä tavoin aikuiset lapsista puhuvat. Niin lehtien sivuilla kuin sosiaalisessa mediassakin on tuotu esiin, että toiset lapset olisivat huonompia, toiset koulut huonompia, yleisluokat huonompia. Haluan korostaa, että yksikään lapsi ei ole huono. Yksikään koulu ei ole huono. Jokainen lapsi on lapsi ja on aikuisten tehtävä huolehtia siitä, että jokainen lapsi saa kukoistaakseen parhaat mahdolliset eväät. Ulkopuolelle jättäminen tai leiman lyöminen vaikkapa äidinkielen perusteella on toiseuttavaa, aiheuttaa vastakkainasettelua ja vaikuttaa oppijan ymmärrykseen itsestään oppijana. Sellainen keskustelu, jota painotetun opetuksen ja esimerkiksi Ylen koulukoneen julkaisun ympärillä on käyty, on osin julmaa luettavaa. Eriytyminen ei ole koskaan lasten syy, eivätkä lapset valitse esimerkiksi asuinaluettaan, oppimisen tuen tarpeitaan tai äidinkieltään. On absoluuttisen väärin, että lapsista puhutaan siten, miten viime päivinä on puhuttu. Myös medialla on vastuu siitä, miten julkista keskustelua käydään. 

Olen itse tällä valtuustokaudella nostanut esiin monia keinoja, joilla koulujen välistä ja koulujen sisäistä segregaatiota voitaisiin torjua. Yksi niistä on ollut oppilaaksiottoalueiden uudistaminen lähikouluperiaatetta kunnioittaen, toinen tasa-arvoperustaisen merkittävä rahoituksen lisääminen ja kolmantena painotetun opetuksen tarkastelu. Mikään näistä keinoista ei myöskään ole kelvannut esimerkiksi Helsingin suurimmalle puolueelle Kokoomukselle, jonka edustajat ovat suureen ääneen tyrmänneet keskustelun joka kerta. Segregaation purkamisen pitäisi olla tämän valtuustokauden keskeisin tavoite, mutta toistaiseksi ehdotukset sen toteuttamiseksi eivät ole saaneet enemmistöä taakseen. Kokoomus vaikuttaa nyt tehneen esimerkiksi painotetusta opetuksesta vaalikysymyksen, johon itse vastaisin peräänkuuluttamalla tekoja ja näyttöjä tehdyistä avauksista. Suurin teko kun taitaa toistaiseksi olla vastustaminen.

Haluan sanoa helsinkiläisvanhemmille: painotettua opetusta ei olla lakkauttamassa, vaan sen edut halutaan yhä useamman lapsen eduksi. On julkisen vallan vastuulla varmistaa, että julkiset palvelut kohtelevat lapsia yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. Siksi päättäjän pitää perehtyä tutkimukseen ja olla johdonmukainen toimissaan, kun lapsen etua edistetään.

*Ks. esim. Kosunen ym. 2020, Kupiainen & Hotulainen 2019, Kosunen & Seppänen 2015, Peltola 2021