Marraskuu toi mukanaan sateen ja pimeyden, mutta valoa ovat tuoneet esimerkiksi kohtaamiset kasvatus- ja koulutusalan ammattilaisten kanssa ja lähestyvä joulukauden tunnelma. Työpöydällä on ollut paljon asiaa aina varhaiskasvatuksesta vapaaseen sivistystyöhön sekä kaupungin vaikuttamistyöhön.

Tässä kuukausikirjeessä:
– Uudet Pisa-tulokset: mitä ne tarkoittavat?
– Helsinki, Espoo ja Vantaa yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuuden parantamiseksi
– Kävelykeskustaa kehitetään kokeilun kautta
– Kaupunginvaltuusto käsitteli ensi vuoden budjettia
– Virkamatkalla Haagissa

Uudet Pisa-tulokset: mitä ne tarkoittavat?

Tänä syksynä julkaistut uudet Pisa-tulokset osoittavat koululaisten osaamisen heikentyneen selvästi. Suomi sai parhaat Pisa-pisteensä vuonna 2006, ja sen jälkeen tulokset ovat luisuneet tasaisesti alaspäin. Pisa selvittää peruskoulun päättövaiheessa olevien tai peruskoulun juuri päättäneiden 15-vuotiaiden nuorten taitoja lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä.

Pisa-menestys on tärkeää ennen kaikkea siksi, että lapset oppivat koulusta elämässä tarvittavat taidot. Sijoittuminen vertailuissa on sekin tärkeää ja edistää Suomen mainetta kansainvälisesti, mutta kaikesta olennaisinta on nyt puhua siitä, mitä osaamistason lasku tarkoittaa yksilökohtaisesti ja siten myös yhteiskunnallisesti.

Lukutaidon hiipuminen on ehkä huolestuttavin piirre Pisa-tulosten heikkenemisessä. Puutteellinen lukutaito tulee suoraan heijastumaan jatko-opintomahdollisuuksiin sekä työelämään. On inhimillisesti rajoittavaa, jos puutteellisen lukutaidon takia ovet elämässä eivät aukea. Siksi lukutaitoon pitää nyt panostaa: jokaisen yksilön mahdollisuuksien takia.

Yhteiskunnallisesti olemme vaikeassa tilanteessa, jos osalta peruskoulun päättävistä lapsista puuttuu tulevaisuuden mahdollisuudet. Tarvitsemme kaikki mukaan työmarkkinoille ja laajaa osaamista eri sektoreille. Jo nyt näemme merkkejä huolestuttavasta työvoimapulasta ja siksi tarvitsemme jokaisen panosta tulevaisuudessa.

Lukutaidon edistämistä voidaan tehdä kouluissa, mutta myös perheillä, julkisella keskustelulla sekä esimerkiksi neuvolajärjestelmällä on suuri merkitys. Lukemisen taito on niin keskeinen, että sen hiipuminen on kohtalon kysymys. Toivon, että yhteiskunta herää nyt laajasti ja panostaa niin kunnissa kuin kansallisestikin koulutukseen, sivistykseen sekä perheiden tukeen. Avainasemassa ovat koulut ja oppilaitokset ja siksi iloitsen siitä, että Helsinki voi panostaa näihin ensi vuoden budjetissa.

Helsinki, Espoo ja Vantaa yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuuden parantamiseksi

Jokainen lapsi ansaitsee laadukasta varhaiskasvatusta, jokainen perhe ansaitsee lapselleen laadukasta varhaiskasvatusta ja kaupunkimme henkilöstö ansaitsee työpaikan, jossa toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta. Siksi yhteiset ratkaisut ovat nyt suuresti tarpeen. Pidimme aiheesta tiedotustilaisuuden yhdessä Vantaan ja Espoon kanssa.

Helsingissä tehdään joka päivä töitä varhaiskasvatuksen henkilöstön eteen. Meidän HR etsii väsymättä uusia tekijöitä ja johtomme on sitoutunut nykyisestä henkilöstöstä huolehtimiseen. Sen lisäksi olemme esimerkiksi kohdistaneet palkanlisää tiettyihin taloihin, suunnitelleet uusia opintopolkuja ammattilaisten lisäämiseksi sekä laajentaneet paljon kiitosta saanutta nopean avun lastenhoitajasijaistoimintaa. Nämä vain muutamina esimerkkeinä työstä, jota jatkuvasti teemme.

Kaupungin keinot eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, mikä henkilöstön saatavuuden taustalla on: jo vuosikymmeniä alalle on koulutettu liian vähän ammattilaisia. Siihen toivoimme muutosta pääkaupunkiseudun kuntien yhteisellä tiedotustilaisuudella.

Nyt on aika tehdä kansallinen väliarviointi ja realistinen arvio tarvittavasta varhaiskasvatuksen ammattilaisten määrästä vuoteen 2030 ja sen pohjalta pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma. Korkeakoulutuksen aloituspaikkoja ja määrää tulee kasvattaa siellä, missä pula on suurin. Esimerkiksi pk-seudun kunnat tarvitsevat vuoteen 2030 mennessä 6000 uutta korkeakoulutettua varhaiskasvatuksen ammattilaista.

Yliopistojen monimuotokoulutukselle tarvitaan jatkoa. Olemme nähneet, että monimuotokoulutus on ollut hyvin vetovoimainen koulutus alalla jo työskenteleville. Me kaupunkeina tuemme enemmän kuin mielellämme henkilöstön koulutukseen hakeutumista järjestämällä esimerkiksi koulupäivät palkallisiksi vapaiksi ja tukemalla hakukelpoisuuden antavia opintoja. Tässä voimme tukea toinen toistemme toimia ministeriön, kaupunkien ja yliopiston yhteistyöllä. Tämän koulutuksen järjestäminen pitkäjänteisesti on turvattava.

Kaikki varhaiskasvatuksen ammattiryhmät tärkeitä ja tukevat toisiaan moniammatillisina tiimeinä. Muutokset sosionomien asemaan ovat kuitenkin heikentäneet sosionomien halukkuutta lähteä alalle. On sanottava suoraan, että ilman sosionomeja henkilöstön saatavuusongelmaa ei ratkaista, kuten ei myöskään ilman opettajia ja hoitajia. Sosionomien asemaa on vahvistettava, heidän urakehityksensä on turvattava ja meidän kaupunkien tehtävä työtä sen eteen, että sosionomien asema vakiinnutetaan. Itse toivon, että myös työmarkkinajärjestöt ottavat roolin jokaisen ammattiryhmän arvostajana ja yhteisöllisen onnistumisen rakentajina. Tarvitsemme kaikkia varhaiskasvatuksen ammattilaisia: opettajia, erityisopettajia, sosionomeja, ja lastenhoitajia – avustavaa ja tukipalveluiden henkilöstöä unohtamatta.

On panostettava edelleen nykyisen henkilöstön työhyvinvointiin, johtamiseen ja osaamiseen tilanteessa, jossa työvoimapulaan ei ole nopeita ratkaisuja. Kuntien merkitys on suuri, mutta merkittävin työhyvinvointitekijä on riittävä määrä osaavaa ja pätevää henkilöstöä.

Edunvalvonta jatkuu, jotta me kunnat saamme kansallisesti apua puuttuvan henkilöstön saamiseksi varhaiskasvatuksen alalle. Edunvalvontatyö on myös tuottanut tulosta, sillä eilisen lisätalousarvion myötä hallitus osoitti 6,3 miljoonaa euroa varhaiskasvatuksen koulutuspaikkojen lisäämiseksi. Odotamme vielä tietoa siitä, miten lisäys kohdistuu. Jatkossa tämä kertaluontoinen lisäys ei riitä, vaan tulevina vuosina kaikkien osapuolet sitoutuvat pysyviin aloituspaikkalisäyksiin ja riittävään rahoitukseen. Yhteistyön kautta.

Kävelykeskustaa kehitetään kokeilun kautta

Ihana Esplanadi, meidän Espa, on varsinkin keväisin ja kesällä kaupungin sykkivä sydän. Puistoon kokoonnutaan piknikille, läpi kuljetaan Kauppatorille, reunojen terasseilla nautiskellaan. Syksyisin voimme ihastella puiden ruskaa ja talvisin jouluvalojen tuiketta pimeyden seassa. Vapusta ja sen riemusta puhumattakaan!

Kaupunkiympäristölautakunnassa on tehtiin päätös, jossa kokeilun avulla edistetään kävelykeskustan kehittämistä. Kokeilussa Espalle ja lähikaduille tehdään väliaikaisia muutoksia liikennejärjestelyihin. Siten Espan viihtyvyys kasvaa, tilaa tulisi ajanviettoon, melu- ja saastehaitat vähentyisivät sekä alueen vetovoimaisuutta kasvatetaan erityisesti jalankulkijoille. Kokeilun aikana seurataan tarkasti järjestelyiden toimivuutta vuorovaikutuksessa alueen yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa. Näin saaduin opein kerätään kokemusta ja tietoa pysyvien ratkaisujen kehittämiseksi.

Itse toivon, että viihtyisä ja kutsuva kävelykeskusta saisi vauhtia ja tämän kokeilun hyväksymisen aidosti edistää vetovoimaista keskustaa. Olisi upeaa, että ensi kesänä Espa kutsuisi vieläkin laajemmin ihmisiä nauttimaan kaupungista ja sen palveluista!
Kaupunginvaltuusto käsitteli ensi vuoden budjettia

Keskiviikkona 16.11. kaupunginvaltuusto käsitteli Helsingin ensi vuoden budjettia. Olen tyytyväinen budjettiesitykseen, saimmehan siitä mukana olleiden kaupunginhallitusryhmien kanssa neuvotteluissa kaikkia tyydyttävän sovun aiemmin tänä syksynä. Erityisen hienoa on, että kasvatuksen ja koulutuksen budjetti kasvaa 600 euroa jokaista oppijaa kohden. Tällä voimme vahvistaa yhdenvertaisuutta, oppimisen tukea ja koulujen perustyötä. Panostamme myös varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuuteen. Lisäksi budjetissa tuplataan rahat, jotka kohdistetaan kaupungin palkkakehitysohjelmaan. Toivon, että ensi vuonna, kun virkakunta valmistelee palkkakehitysohjelman kohdentumista, kaupunki kohdentaisi palkanlisää erityisesti pienipalkkaisille työntekijöille sekä kasvatuksen ja koulutuksen työvoimapulan ratkaisemiseen.

Yksi olennainen osa ensi vuoden budjettia on energiakriisiin vastaaminen. Olemme budjetoineet varoja siihen, että kaupunki pystyy nousevista hinnoista huolimatta tarjoamaan esimerkiksi kulttuurin ja vapaa-ajan palveluita. Kaupungin omaan energiayhtiö Heleniin kohdistamme reiluuden nimissä suurempaa osinkotuloutusta, sillä tämän energiakriisin ei kuulu tuottaa voittoa kenellekään, vaan varat pitää käyttää kaupunkilaisten hyödyksi.

Virkamatkalla Haagissa

Vierailin tällä viikolla Haagissa, kun eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten kaupunkien pormestarit työskentelivät yhdessä radikalisaation, väkivallan ja vihan nujertamiseksi. Aiheet ovat äärimmäisen tärkeitä ja hyvin ajankohtaisia.

Osuvasti kuuluisassa Rauhanpalatsissa pidetyssä konferenssissa haimme uusia lähestymistapoja ja opimme toisiltamme kaupunkien keinoista väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Meidän ajassamme tyypillistä on, että radikalisoituminen tapahtuu rajojen yli netissä ja erilaiset ääriliikkeet limittyvät ja lähentyvät toisiaan.

Tärkein saamani oppi on, että toisten kokemuksia pitää tarkkailla ja niistä pitää oppia. Vaikka Suomessa moni asia on todella hyvin, emme ole täydellisiä vaan meidän pitää kehittyä edelleen. Voimme hakea malleja esimerkiksi ruohonjuuritason työhön ja soveltaa niitä ennen kuin on liian myöhäistä. Kiinnostava aihe on myös kuntien, valtion ja kansainvälisesti tehty yhteistyö, jotta ylikansallisesti leviävään vihaan voidaan puuttua. Siinä on paljon kehitettävää.

Kaiken ytimessä on lopulta kuitenkin se, miten yhteiskunta voi tarjota jokaiselle hyvinvointia, turvaa, mahdollisuuksia ja luottamusta. Sen eteen pitää tehdä joka päivä töitä. Vihalle ei pidä antaa sijaa. On mielestäni hyvin kuvaavaa, että Suomessa voimme vielä pysäyttää radikalisoitumista palkkaamalla uutta henkilöstöä kouluihin ja sosiaalipalveluihin, kun taas Yhdysvalloissa se sama raha joudutaan käyttämään luodinkestäviin oviin ja metallinpaljastimiin. Siihen me emme halua ikinä joutua.

Nasima