Olen onnellinen Suomen jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruudesta. Muistan, miten lapsena itkimme veljeni kanssa Suomen tappiota jonkin vuoden kisoissa, ja isäni oli neuvoton meidän lohduttoman epätoivomme kanssa. Pienestä pitäen jääkiekko ja Suomen menestys ovat merkinneet minulle paljon.

Suomalainen kulttuuri merkitsee minulle myös paljon. Havis Amanda, eli Manta, on tervehtinyt Kauppatorin kautta tänne saapuvia matkailijoita ja helsinkiläisiä jo reilusti yli sadan vuoden ajan. Kaupungin aikanaan tilaama taideteos on osa pääkaupunkimme ja siten koko maan historiaa. Kulttuurisesti, visuaalisesti ja varsinkin sosiaalisesti. Mantan luo kokoonnutaan juhlimaan niin vappua, kuin myös totutusti kultajuhlia. Torilla tavataan!

Vappuisen Mantan lakituksen ja kultajuhlien välillä on kuitenkin todella suuri ero. Mantaa lakittavat kunnioittavat patsasvanhuksen haurautta. Kultajuhlien osallistujat sen sijaan ovat karanneet suoja-aitojen, vaneriaitojen ja vartioiden läpi remuamaan patsaalle, joka ei sellaista kestä. Mantan vaurioituessa menetämme yhteistä kulttuurihistoriaamme ja pahimmillaan myös ihmishenkiä, jos viisimetrinen patsas romahtaa. Kuka haluaa aiheuttaa sellaisen vahingon? Tieto Mantan hauraudesta on varmasti tähän mennessä tavoittanut kaikki, ja viimeistään suojajärjestelyiden pitäisi olla signaali, jonka ymmärtää jokainen.

Mantan suojeleminen on minulle tärkeää. Moni on kanssani samaa mieltä, mutta huomaan saavani aiheesta myös todella voimakkaita vastareaktioita. Kuulemma patsaan arvo on toissijainen, juhlaremuamisen arvo ensisijainen. Kuulemma afgaanitaustaisena en ymmärrä suomalaista kulttuuria. Kuulemma jääkiekko pyhittää keinot, kuulemma Mantalla ei ole väliä, kuulemma patsas pitäisi siirtää.

Uskon siihen, että me voimme sekä juhlia menestystä että huolehtia korvaamattoman arvokkaasta kulttuuriperinnöstä. Uskon myös siihen, että suomalaisuus on tänä päivänä enemmän, kuin supisuomalainen nimi tai suomalainen syntyperä. Myös suomalainen kulttuuri on enemmän, kuin mitä minulle nyt yritetään kertoa. Vaientamisyritykset, törkyviestit tai muut asiattomuudet eivät saa minua lopettamaan Mantan puolustamista, päinvastoin, nämä viestivät puolustamisen tarpeellisuudesta.

Taiteen tuhoaminen ei kuulu sivistysvaltioon. Kulttuurin, urheilun, taiteen, vapauden ja vastuun inspiroiva yhdistelmä sen sijaan on sivistysvaltion ydintä, jonka toivon olevan jokaiselle sydämen asia. Kulttuuri kuuluu ihan jokaiselle – ja vastuu sen tulevaisuudesta on yhteinen.